Alku

Nyt sitä ollaan virallisesti kunnallisvaaliehdokas. Numero on 269. Tilaisuuksia on paljon ennen H-hetkeä. Että kiirettä pitää. Mutta ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Päässä pyörii ajatuksia. Tulee seurattua entistäkin tarkemmin tätä maailmaa ja tätä kaupunkia. Asiahan on niin että täällä Oulussa, kuten varmaan muuallakin, rakennetaan asioita ylhäältä alaspäin. Lisätään pääliköitä ja johtajia. On se hyvin kapea-alaista, ja mielestäni täysin väärin. Kyllä voimavaroja ja edellytyksiä ja mahdollisuuksia pitäisi nimenomaan kohdentaa suorittavaan tasoon, eli sinne missä se työ tehdään. Kuten eräs kirvesmies totesi kysyessäni häneltä että miksi se perustus täytyy olla niin jykevä ja suora? Hän siihen: kun se on vankka ja suora on sen kanssa niin paljon helpompi elää eteenpäin! Siis perusasiat kuntoon, sitten, jos on tarvetta, voimavaroja ylöspäin, kohti pääliköitä ja johtajija. Eihän piippuakaan muurata ylhäältä alaspäin. Paitsi Venäjällä hyvällä suomalaisella laastilla!
Teatterissa esitykset vetävät. Mummolaa käy katsomassa tasapuoliseti lapset ja aikuiset. Mummolaa voi aivan hyvin tulla katsomaan aikuisetkin vaikka ei olisikaan vielö jälkikasvua. Ja mummot ja vaarit, papat ja ukit lapsiensa ja lastenlastensa kanssa tai ihan vaan keskenään muistelemaan menneitä.
hannu

Eteenpäin

Terveppä taas!, pitkästä aikaa!! Viime viikon ensi-ilta ruljanssi on onnellisesti ohi. Positiivinen vastaanotto on ollut. Nyt lämmitellään Niskavuoren Hetaa, jossa on mukana paljon uusia näyttelijöitä:kannattaa tulla tsekkaamaan!
Tämä minun kunnallisvaali juttu on otettu mielestäni pääosin hyvin vastaan. Toki Teatterin sivuilta on poistettu mun blogi linkki, sehän on aivan ymmärrettävää.
On vaan niin paljon asioita että tuntui todella tärkeältä lähteä mukaan kun siihen annettiin mahdollisuus. Toistan varmaan itseäni mutta ihmisläheisyys, yhteisöllisyys, toisista välittäminen, ne ovat tärkeitä asioita. Tämä kaiken mittaaminen rahassa, ei ihmishenkeä voi mitata rahassa, on aivan järkyttävää. Lama kolkuttelee ovella(20 vuoden sykli) ja kohta taas ollaan palkansaajan kukkarolla. Koko ikänsähän sitä on ollut maksumiehen osassa, ja kun vielä huonommat ajat tulee, aina se on palkansaaja joka joutuu maksumieheksi. Kyllä tänäpäivänä jotkut on niin rähmällään rahan edessä jotta siitä on tullut epäjumala. "Älkää kumartako kultaista vasikkaa", sanotaan Suuressa Kirjassa!!! Miten on? ja mitä lukeekaan USA:n dollarissa"in God we trust", Jumalaan me luotamme!!, rahassa!!
No niin. Lauantaina Rotuaarilla puolenpäivän jälkeen, poristaan lisää. Ehdin olla tunteroisen ennen Mummolan esitystä.
Nähdään
hannu

Asiaa

Asia on nyt niin, että olen kunnallisvaali ehdokkaana syksyn vaalissa! Vasemmistoliitto. Tapahtumat vyöryivät niin nopeasti eteenpäin että tässä alkaa vihdoin itsekin tajuta missä on mukana. Joka tapauksessa täysin rinnoin ja mieli kirkkaana. On tapahtunut niin paljon asioita tässä maailmassa ja tässä kaupungissa, että tuntui olevan aika minunkin kantaa korteni kekoon. Kun on unohdettu ihminen, inhimillisyys, lähimmäisyys, rakkaus. Kaikki perusarvot, jotka tekevät tästä elämästä hyvän olla. Nuoret, seniorit, nuoret perheet, lapset ovat se peruskivi jonka varaan meidän on rakennettava. Tämä ei vielä ole mikään vaali julistus, mutta tähän suuntaan. Tarkennan ajatuksiani ajan kanssa.
Tänään on ennakko esitys Mummolasta ja huomenna ensi-ilta. On jo ollut pari yleisöesitystä ja hauskaa on ollut. Tulkaa katsomaan kun muistellaan menneitä!!
hannu

Maanantai

Työ viikko alkaa ja ensi-ilta lähestyy! Pienen näyttämön Mummolasta, 19.9. klo.18.30, tulee toivottavasti erinomainen lasten ja aikuisten esitys. Siinä muistellaan vanhija aikoja (vaikka sanotaankin että: tikulla silimään joka vanahoja muistelee. Vanha Juurussuolainen sanonta!) Hauskaa on ollut ja hauskaa ja yllätyksiä tulee esityksissä olemaan. Käsitellään tässä esityksessä tämänpäivän kiireisiäkin ihmisiä. Ja sehän panee miettimään omaa elämäänsä, virheitä joita on tullut tehtyä; onko ollut tarpeeksi aikaa läheisilleen? Kun vertaa tätä aikaa siihen kiireetömyyteen jossa ennen elettiin, vaikka saatoi olla puutetta jopa ruuastakin, niin toisille ihmisille oli kyllä aikaa. Autettiin, kuuneltiin, käytiin kyläilemässä kutsumatta ja aina oltiin tervetulleita. Oli aikaa. Ihminen ihmiselle. Näitäpä sitä aanailee tässä kiireen, itsekeisyyden, ahneuden ja välipitämättömyyden nykyajassa. Ja Mummolassahan ei ole kiire minnekkään. On rauhaa ja läheisyyttä.
näin tänään
hannu

PYÖRÄ

Polkupyörän korjaaminen, se on varmasti jokaiselle jonkinverran tuttua puuhaa. Jos ei itse tehtynä niin ainakin vierestä seuranneena. Minä olen rassaillut pyöriä ainakin 50 vuotta! Ja sitä tein tänäänkin. Ja hermot oli kireällä. Mutta sitten hermojen leputus lenkillä satiun kävelemää polkupyöräkorjaamon ohitse, jota en ollut ennen havainnut. PYÖRÄ&PAJA Aleksilla, Aleksanterinkatu 16, ihan tässä naapurissa. Mikä palvelu! Pieni mukava yhden miehen Paja. Kilpailukykyiset hinnat. Ja niin tuli vanteet suoriksi, pinnat kireiksi ja vielä varaosia mukaan. Eikä mennyt kauvan. Isoissa pyöräliikkeissä, minusta tuntuu, ei sanota edes päivää jos ei maksa 25€ heti kättelyssä. Hirviää kynimistä. Kait se on tämän ajan henki. Mutta löytyypä vielä inhimillisiä, palvelevia yrittäjiä jotka eivät vain rahasta vaan tekevät työnsä sydämellä. Varmaan hänellekin jää työstään korvaus jolla elää. Ja se asiakkaan tunne että häntä palvellaan. Tuli siitä Pajasta minun ehdoton pyörän korjaamis paikka.
hannu