Ensi-illat

Ne on nyt takanapäin. Lyhyt mutta tiivis ja raskas harjoitusjakso. n.64 harjoitusta. Ja esitystyö, se jäävuoren huippu, timantti, on näkyvissä. Äkäpussi on saanut mielipiteet liikkeelle. Ja niin pitääkin. Hieno, loistava, taideteos herättää aina keskustelua. Jos lehtiarviot suhtautuvat kielteisesti, niin suuri yleisö, tässäkin tapauksessa, nauttii täysin rinnoin. Tämä kokemus on minulla näiden neljän esityksen jälkeen. On ollut hieno kokemus olla Paukkusen assistenttina. Tämä projekti on opettanut ja tulee kevään aikana opettamaan minulle paljon. Paljon. On pystyttyvä uudistumaan. Ja kaavamaisista mielipiteistä, ajatuksista, tekotavoista ja suhtautumisista on kertakaikkiaan päästävä irti! Prosessi on raskas mutta olen varma että se kannattaa. Ehkäpä tässäkin iässä vielä pystyy uudistumaan. Säilyttämää vilpittömän, lapsenmielisen luovan, elämänmyönteisen elämän asenteen. Jospa en rakennakkaan muuria ympärilleni, vaan olen vilpittömän hämmästynyt, vastaanottavainen ja empaattinen. Tulee varmuudella syvästi haavoitetuksi. Silloin tulee tyhmäksi mainituksi. Mutta onhan sitä kestänyt jo 34 v., kohta 35. Niin kauan kun tätä ammattia on harjoittanut. Todella viisaan ihmisen ei ole tarvetta ketään tyhmäksi haukkuman. Katsotaan miten käy. Riittääkö itsetunto. Tämä ammattihan on jatkuvaa taistelua itsetunnon kanssa.
No, pienellä näyttämöllä on Tribadernas natt. Merkittävin esitys Oulussa aikoihin. Miksei koko Suomessa. Työryhmä on saavuttanut jotain merkittävää. Olen ylpeä kun saan olla Oulun kaupunginteatterin näyttelijäyhteisön jäsen. Nyt meillä on sekä suurella- että pienellänäyttämöllä "hauskantragikoomisenkoskettavaa" kerrottavaa. Tulkaa ihmeessä toteamaan!
Kun tässä nyt lepuutan itseäni, ajattelin pohtia ja kertoilla, miten näyttelijä rakentaa rooliaan eka lukuharjoituksesta viimeiseen näytökseen asti. Tietenkin niin, miten minä sen näen. Ja minkälainen näytelmä on kyseessä. Ja miljoona muuta seikkaa jotka vaikuttavat asiaan. Se voisi olla vaikka Hypoteetinen tragikomedia, se näytelmän nimi, jota fiktiivisesti alkaisin työstämään yhden roolihenkilön kautta. Jo nyt tuntuu että onpa kauhia homma, loputon pohdinta.
Kevättä kohden mennään
hannu

Aika

Kyllä yritän päivitellä, hassu sana, tätä blogia aina kun vaan ehdin. Seuraavat 2 viikkoa on vaan niin hirmu kiireiset, ettei tahdo joutaa. Ja kun on vielä niin, ettei aina tahdo päästä tälle koneelle kun Jeremialla on, ymmärrettävästi, mittavasti käyttöä tälle vehkeelle. Tuo musiikki kun vie miehen mennessään.
Kerron jokatapauksessa aina mahdollisuuksien mukaan kaikista mieleen tulevista jutuista teatterista, elämästä ym., ym.
hannu

Odottelua

Aika harvakseltaan tulee kirjoiteltua. Odottelen tässä Paukkusen Karia Helsingistä. Oli unohtanut avaimensa ja pitäähän nyt ohjaajan vierailukämppäänsä päästä. Kari ohjaa tänne Ouluun Kuinka Äkäpussi kesytetään ja olen siinä Karin assistenttina. Ja kautta aikain assarin tehtäviin on kuulunut huolehtia että ohjaaja pääsee ajoissa työpaikalleen!(tämä oli kevennys). Kari on jokatapauksessa tekemässä oivallisen hauskaa, koskettavaa ja hyvää teatteria teatterissa. Jos äskeisestä herää kysymys, se todellakin on teatteria teatterissa. On ollut hyvinkin opettavaista seurata Karin työskentelyä. Nimen omaan katsomon puolelta, sieltä mistä ohjaaja näkee, ja tietysti katsojat. Olenhan ollut Karin ohjauksissa lukuisia kertoja ja tiedän kyllä miltä siellä lavalla tuntuu. Varsinkin siinä ohjaus vaiheessa. Karin juttuja on lähes poikkeuksetta aina ollut ratkiriemukasta esittää. Ja nyt kun roolivalinnatkin on onnistuneet ja saatu kohdalleen on odotettavissa jotain raikasta ja mehevää. Aikaa meillä on kolmisen viikkoa ja jo nyt on kutina yleisön eteen pääsemisetä. Tämän olen näyttelijöiltä kuullut. Ja kun juttua katsoo, niin tämän loppukirin aikana homma viritetään siihen pisteeseen että hyvää tulee. Toivotaan että Karin ääni kestää tammikuun 20. päivään. Palaillaan viimeistään silloin
hannu