Hautajaiset

Eilen oli Niskavuoren Hetan viimeinen, 55 esitys. Kiitos kaikille mukanaolijoille, erityisesti avustajille Marialle, Kaisalle, Heikille ja Alpolle. Ja tietysti meidän lapsiavustajille Otsolle ja Myllyn Heikin reippaalle pojalle. Ja Jonna Laukkaselle, meidän vierailijalle.
Oli oikein mukava viimeinen esitys, sali lähes täynnä, esitys sujui kuin sujuikin kommelluksitta. Kiitoksissa kuului bravoo huutoja. Ja ablodit kesti ainakin 5 minuuttia! Meitä oli katsomassa Majanlahden Antti, joka aloittaa Naisten Hurmaaja näytelmän ohjauksen tammikuun lopulla. Kävi "vakoilemassa" näyttelijöitä. Tälläista se on, yksi näytelmä loppuu, jää muistoihin ja uusia aletaan tekemään. Tälläkin hetkellä harjoitellaan Kuinka Äkäpussi kesytetään, isolle näyttämölle ja Tribadernas natt, eli Miesten vihaaja (tai Lesbojen yö), pienelle näyttämölle. Kun yksi juttu saadaan ensi-iltaan, uutta aletaan harjoittelemaan. Edelliset jää muistoihin ja uusiin keskitytään. Mitään käsinkosketeltavaa ei jää. Mitä nyt 34 vuoden jälkeen raihnainen ruumis ja väsynyt mieli. Paljonko se tekee, jos on tehnyt keskimäärin 4 ensi-iltaa vuodessa, 136. Ja jos kerrotaan kahdella, 2 roolia per näytelmä, 272 roolia tähän mennessä! Voiko niitä kaikkia muistaa? On varmaankin jossain tuolla aivojen sopukoissa, mutta on aivan kauhia homma kaivaa ne esiin sieltä. Ja kun tuo muistikin näin vanhemmiten vähän " sassaroi".
Vaikka palkka on mitätön siihen työmäärään ja käytettyyn aikaan verrattuna, tätä työtä tekee! Terveytensäkin uhalla. Joka ilta pitää olla "täydessä iskussa", ei siinä muu auta. Mikä on vaativampaa kun ilta toisensa jälkeen astua satapäisen yleisön eteen kertomaan tarinaa jota pitää tärkeänä, haluaa kertoa sen kaikille. Jos yksikin saa siitä lohtua, apua, iloa, uskoa elämään, tarkoitus on saavutettu ja tätä työtä pitää jatkaa. 24 tuntia vuorokaudessa. Joskus tuntuu ettei aika riitä. Elämä.
Tervetuloa TEATTERIIN! nauttimaan, kokemaan, viihtymään.
hannu

Tierna-aika

Olin juuri Rotuaarilla kuuntelemassa, kun tiernapojat lauleli kilpailun merkeissä. Tänään alkaa Oulussa virallisesti Tierna Aika. Parikymmentä ryhmää kilvoittelevat eri sarjoissa mikä on paras tiernaryhmä. Hyvässä Joulun hengessä tietysti. Nyt ei ole kysymys yleisöäänestyksestä, vaan arvovaltainen raati valitsee mielestään parhaan eri sarjoista. Raatiin kuuluu mm. Tuure Holopainen, Pohjoispohjanmaan kulttuurijohtaja ja Tuula Väänänen Oulun kaupunginteatterista, tämä itsekkin laulava näyttelijä. Tämän päivän jälkeen tiernaryhmät kiertelevät kaupungilla esittämässä taitojaan aina Jouluun saakka. Ja ainakin Oulun kaupunginteatterilla heitä voi nähdä joka ilta.
Kyllä jokaisen suomalaisen miehen ja naisen mieli jouluksi muuttu kun kuulee nuo perinteiset sävelet, vuorosanan pätkät, ja tietysti itse Tierna Pojat viittoineen ja tähtineen, maskeineen ja miekkoineen. Tätä perinnettä täytyy pitää yllä, se on kulttuuriperinnettä parhaimmillaan.
Käykääpä ihmiset Oulussa kuuntelemassa ja katsomassa tätä ihmettä pimeinä talvi-iltoina. Se on jännää.
Nyt kun talvi on parhaimmillaan täällä Oulussa, pakkasta noin 7 astetta, aurinko paistaa hetken, tiernapojat lauleskelee, eipä tältä hetkeltä juuri enempää voisi toivoa!
hannu

ps. Oulun NMKY (oululaisittain YNNI) menestyi mukavasti kilvoittelussa. Yleisessä sarjassa George Davis Orkestra tuli kolmanneksi ja Tierna Lähettiläät neljänneksi. Hyvät sijoitukset näin kovatasoisessa koitoksessa! HYVÄ POJAT!!

Matka

Nyt on Helsingin matka edessä. Näyttelijäliiton valtuusto. Se kokoontuu syksyisin ja keväisin päättämään asioista jotka koskettavat äärimmäisen tärkeästi meitä kaikkia näyttelijöitä ja kaikkia muita teatterintekijöitä. Se on pyyteetöntä työtä meidän näyttelijöiden asioiden ajamiseksi. Työtä, jotta ymmärrettäisiin että teatteritaide on YHTEISTYÖTÄ. Mielestäni teatterin johtoportaan on tehtävä kaikki mahdollinen, että taiteilijat voisivat tehdä taidettaan, joutumatta jokapäivä puuttumaan asioihin jotka johtoportaan kuuluisi hallita ja tehdä. Näyttelijät ovat kuitenkin teatterin perusta, siitä ei pääse minnekkään. Ilman näyttelijöitä ei ole esityksiä. Ja kuitenki juuri näyttelijät tuntuvat johtoportaan mielestä olevan se välttämätön paha jota on roikutettava mukana. Erikoiselta tuntuu mutta totta. Sen huomaa esimerkiksi palkkauksessa. Näyttelijät ovat olleet ja ovat edelleenkin syvässä palkkakuopassa. Kun tiedetään, että tänäpäivänä lähes kaikki näyttelijät suorittavat 4-vuotisen korkeakoulututkinnon ja loput ovat hankkineet taitonsa ns." pitkällä linjalla", on käsittämätöntä että paljon vähemmän koulutusta saanut johtoportaan edustaja saa mittavasti parempaa palkkaa, kunhan on vain jollain konstilla päässyt asemaansa. Ja siellä pysyy. On henkilöitä joilla ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä näyttelijätaide on. Siitä huolimatta he ovat päätämässä juuri meidän asioista. Tietämättömyyden syvällä tuntemuksella. Ja nimenomaan henkilöstö on teattereiden ainoa voimavara. Johtoportaan pitää" avata ovia ja tasoittaa tietä", jotta taiteilijat voivat täydestä sydämestään ja täydellä ammattitaidolla keskittyä siihen työhön mikä on teatterin tärkein tehtävä: LUODA UUSIA ESITYKSIÄ. Esittää. Olla kriittinen. Tuottaa nautintoa, iloa, itkua, ärtymystä, ajattelemisen aihetta. Kaikkea sitä elämänkirjoa mitä elämään kuuluu. Ja tämä kaikki syntyy vain yhteistyöllä ei vastakkain asettelulla. Johtoporras on alisteinen taiteilijoille. Ei niin kuin nyt!
hannu

Aherrus

Viiko vaaleista ja arkista aherrusta. Kiitos kaikille niille jotka äänestitte minua. 56 ääntä on mielestäni tosi paljon. Se on yli yks ääni/vuosi/mun ikä! Se on paljon se.
Tämä viikko onkin ollut sitten hirmuista hurakkaa; jouduin yht`äkkiä paikkaamaan Suomen Hevoseen. Lassin roolin. Neljässä harjotuksessa piti oppia melkoisesti asioita. Ihmissuhteet, millainen henkilö Lassi on, untertextit(se mitä ei oo kirjoitettu, mutta on olennaista ja jopa tärkeämpää kuin kirjotettu teksti), tulot ja menot, asemat, toiminnot, siihen työryhmään sisälle pääseminen(oli muuten helpointa) ja tietenkin varsinainen kirjoitettu teksti(vuorosanat), joka on sitä kuuluvaa osiota roolissa. Näiden kaikkien yhteen sovittaminen ja sitten vaan yleisön eteen. Ei ois muuten onnistunut ilman työryhmän(näyttelijät, Anneli Juustinen, Jaana Kahra, Mirjami Kukkola, Työväen Näyttämöltä lainassa Riitta Toropainen, Janne Raudaskoski ja minä, kuiskaaja, ÄÄNI, valo,pukijat, tarpeisto, koko talon henkilökunta) mittaamatonta,vilpitöntä ja täydellistä tukea. KIITOS. Ens viikolla vielä neljästi saan olla mukana tässä loistavassa porukassa ja nautin siitä todella.
Kuinka Äkäpussi kesytetään näytelmää harjoitellaan. Ensi-ilta tammikuun loppupuolella. Sen ohjaa Kari Paukkunen ja minulla on kunnia olla hänen assistenttinaan tässä ratkiriemukkaassa esityksessä. Siinähän tämä talvi menee taiteillessa. Sitten viikolla yhdeksän tai yksitoista joudun polvitähystykseen. 34 vuoden taiteilun jälkeen alkaa paikat rapistua ja nyt pitää vähän korjailla että pystyis vielä täyspainoisesti hommia loppuajan tekemään(ennen eläkkeelle lähtöä).
Tämmöstä nyt
hannu