Hautajaiset

Eilen oli Niskavuoren Hetan viimeinen, 55 esitys. Kiitos kaikille mukanaolijoille, erityisesti avustajille Marialle, Kaisalle, Heikille ja Alpolle. Ja tietysti meidän lapsiavustajille Otsolle ja Myllyn Heikin reippaalle pojalle. Ja Jonna Laukkaselle, meidän vierailijalle.
Oli oikein mukava viimeinen esitys, sali lähes täynnä, esitys sujui kuin sujuikin kommelluksitta. Kiitoksissa kuului bravoo huutoja. Ja ablodit kesti ainakin 5 minuuttia! Meitä oli katsomassa Majanlahden Antti, joka aloittaa Naisten Hurmaaja näytelmän ohjauksen tammikuun lopulla. Kävi "vakoilemassa" näyttelijöitä. Tälläista se on, yksi näytelmä loppuu, jää muistoihin ja uusia aletaan tekemään. Tälläkin hetkellä harjoitellaan Kuinka Äkäpussi kesytetään, isolle näyttämölle ja Tribadernas natt, eli Miesten vihaaja (tai Lesbojen yö), pienelle näyttämölle. Kun yksi juttu saadaan ensi-iltaan, uutta aletaan harjoittelemaan. Edelliset jää muistoihin ja uusiin keskitytään. Mitään käsinkosketeltavaa ei jää. Mitä nyt 34 vuoden jälkeen raihnainen ruumis ja väsynyt mieli. Paljonko se tekee, jos on tehnyt keskimäärin 4 ensi-iltaa vuodessa, 136. Ja jos kerrotaan kahdella, 2 roolia per näytelmä, 272 roolia tähän mennessä! Voiko niitä kaikkia muistaa? On varmaankin jossain tuolla aivojen sopukoissa, mutta on aivan kauhia homma kaivaa ne esiin sieltä. Ja kun tuo muistikin näin vanhemmiten vähän " sassaroi".
Vaikka palkka on mitätön siihen työmäärään ja käytettyyn aikaan verrattuna, tätä työtä tekee! Terveytensäkin uhalla. Joka ilta pitää olla "täydessä iskussa", ei siinä muu auta. Mikä on vaativampaa kun ilta toisensa jälkeen astua satapäisen yleisön eteen kertomaan tarinaa jota pitää tärkeänä, haluaa kertoa sen kaikille. Jos yksikin saa siitä lohtua, apua, iloa, uskoa elämään, tarkoitus on saavutettu ja tätä työtä pitää jatkaa. 24 tuntia vuorokaudessa. Joskus tuntuu ettei aika riitä. Elämä.
Tervetuloa TEATTERIIN! nauttimaan, kokemaan, viihtymään.
hannu