Sauna

Onpa mahtava fiilis. Ainaki sata astetta oli lämpöä, ja sen päälle raanakylymä suihku. Että se voi tuntua HYVÄLLE!
No, kun tuntuu hyvälle, ois mukava porista semmosesta asiasta, että onpiko lavalla esiintyminen vaiko välineelle tekeminen haasteelisempaa vai eikö? Ei oikein onnistunut tuo väittämä. Mutta esimerkiksi Lentosen Saija; kun oot hyvä lavalla ja filmillä, voiko tätä ees kysyä, miten on? Jospa joku joskus aloittas tämän keskustelun ois mukavaa ees porista! Kun sitä on ikänsä, lähestulkoon, ollu laitoksessa essiintymässä, oisko mukavaa välillä panna ittensä likkoon vaikka johonki ryhmään, tai mennä vaikka puusepän hommiin, jos osais. Kaikkitietävyys on mahtavaa? Olka jos luet, paa jonkunlainen väite. En tiedä minkalainen, mutta...
Nyt tämä pölijyys loppuu ja alan syömään!!!
hannu

Joulumieltä

Onhan tästä menny aikaa. Luulin ettei kukaan lue näitä sepustuksiani. Mutta, eiköhän mitä Horilan Olka, hän sanoi käyvänsä lukemassa tätä blogia. Kyllä se hivelee. Joku on kiinostunu ajatuksistani! Nyt menen saunaan, jatkan myöhemmin.
hannu

Hautajaiset

Eilen oli Niskavuoren Hetan viimeinen, 55 esitys. Kiitos kaikille mukanaolijoille, erityisesti avustajille Marialle, Kaisalle, Heikille ja Alpolle. Ja tietysti meidän lapsiavustajille Otsolle ja Myllyn Heikin reippaalle pojalle. Ja Jonna Laukkaselle, meidän vierailijalle.
Oli oikein mukava viimeinen esitys, sali lähes täynnä, esitys sujui kuin sujuikin kommelluksitta. Kiitoksissa kuului bravoo huutoja. Ja ablodit kesti ainakin 5 minuuttia! Meitä oli katsomassa Majanlahden Antti, joka aloittaa Naisten Hurmaaja näytelmän ohjauksen tammikuun lopulla. Kävi "vakoilemassa" näyttelijöitä. Tälläista se on, yksi näytelmä loppuu, jää muistoihin ja uusia aletaan tekemään. Tälläkin hetkellä harjoitellaan Kuinka Äkäpussi kesytetään, isolle näyttämölle ja Tribadernas natt, eli Miesten vihaaja (tai Lesbojen yö), pienelle näyttämölle. Kun yksi juttu saadaan ensi-iltaan, uutta aletaan harjoittelemaan. Edelliset jää muistoihin ja uusiin keskitytään. Mitään käsinkosketeltavaa ei jää. Mitä nyt 34 vuoden jälkeen raihnainen ruumis ja väsynyt mieli. Paljonko se tekee, jos on tehnyt keskimäärin 4 ensi-iltaa vuodessa, 136. Ja jos kerrotaan kahdella, 2 roolia per näytelmä, 272 roolia tähän mennessä! Voiko niitä kaikkia muistaa? On varmaankin jossain tuolla aivojen sopukoissa, mutta on aivan kauhia homma kaivaa ne esiin sieltä. Ja kun tuo muistikin näin vanhemmiten vähän " sassaroi".
Vaikka palkka on mitätön siihen työmäärään ja käytettyyn aikaan verrattuna, tätä työtä tekee! Terveytensäkin uhalla. Joka ilta pitää olla "täydessä iskussa", ei siinä muu auta. Mikä on vaativampaa kun ilta toisensa jälkeen astua satapäisen yleisön eteen kertomaan tarinaa jota pitää tärkeänä, haluaa kertoa sen kaikille. Jos yksikin saa siitä lohtua, apua, iloa, uskoa elämään, tarkoitus on saavutettu ja tätä työtä pitää jatkaa. 24 tuntia vuorokaudessa. Joskus tuntuu ettei aika riitä. Elämä.
Tervetuloa TEATTERIIN! nauttimaan, kokemaan, viihtymään.
hannu

Tierna-aika

Olin juuri Rotuaarilla kuuntelemassa, kun tiernapojat lauleli kilpailun merkeissä. Tänään alkaa Oulussa virallisesti Tierna Aika. Parikymmentä ryhmää kilvoittelevat eri sarjoissa mikä on paras tiernaryhmä. Hyvässä Joulun hengessä tietysti. Nyt ei ole kysymys yleisöäänestyksestä, vaan arvovaltainen raati valitsee mielestään parhaan eri sarjoista. Raatiin kuuluu mm. Tuure Holopainen, Pohjoispohjanmaan kulttuurijohtaja ja Tuula Väänänen Oulun kaupunginteatterista, tämä itsekkin laulava näyttelijä. Tämän päivän jälkeen tiernaryhmät kiertelevät kaupungilla esittämässä taitojaan aina Jouluun saakka. Ja ainakin Oulun kaupunginteatterilla heitä voi nähdä joka ilta.
Kyllä jokaisen suomalaisen miehen ja naisen mieli jouluksi muuttu kun kuulee nuo perinteiset sävelet, vuorosanan pätkät, ja tietysti itse Tierna Pojat viittoineen ja tähtineen, maskeineen ja miekkoineen. Tätä perinnettä täytyy pitää yllä, se on kulttuuriperinnettä parhaimmillaan.
Käykääpä ihmiset Oulussa kuuntelemassa ja katsomassa tätä ihmettä pimeinä talvi-iltoina. Se on jännää.
Nyt kun talvi on parhaimmillaan täällä Oulussa, pakkasta noin 7 astetta, aurinko paistaa hetken, tiernapojat lauleskelee, eipä tältä hetkeltä juuri enempää voisi toivoa!
hannu

ps. Oulun NMKY (oululaisittain YNNI) menestyi mukavasti kilvoittelussa. Yleisessä sarjassa George Davis Orkestra tuli kolmanneksi ja Tierna Lähettiläät neljänneksi. Hyvät sijoitukset näin kovatasoisessa koitoksessa! HYVÄ POJAT!!

Matka

Nyt on Helsingin matka edessä. Näyttelijäliiton valtuusto. Se kokoontuu syksyisin ja keväisin päättämään asioista jotka koskettavat äärimmäisen tärkeästi meitä kaikkia näyttelijöitä ja kaikkia muita teatterintekijöitä. Se on pyyteetöntä työtä meidän näyttelijöiden asioiden ajamiseksi. Työtä, jotta ymmärrettäisiin että teatteritaide on YHTEISTYÖTÄ. Mielestäni teatterin johtoportaan on tehtävä kaikki mahdollinen, että taiteilijat voisivat tehdä taidettaan, joutumatta jokapäivä puuttumaan asioihin jotka johtoportaan kuuluisi hallita ja tehdä. Näyttelijät ovat kuitenkin teatterin perusta, siitä ei pääse minnekkään. Ilman näyttelijöitä ei ole esityksiä. Ja kuitenki juuri näyttelijät tuntuvat johtoportaan mielestä olevan se välttämätön paha jota on roikutettava mukana. Erikoiselta tuntuu mutta totta. Sen huomaa esimerkiksi palkkauksessa. Näyttelijät ovat olleet ja ovat edelleenkin syvässä palkkakuopassa. Kun tiedetään, että tänäpäivänä lähes kaikki näyttelijät suorittavat 4-vuotisen korkeakoulututkinnon ja loput ovat hankkineet taitonsa ns." pitkällä linjalla", on käsittämätöntä että paljon vähemmän koulutusta saanut johtoportaan edustaja saa mittavasti parempaa palkkaa, kunhan on vain jollain konstilla päässyt asemaansa. Ja siellä pysyy. On henkilöitä joilla ei välttämättä ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä näyttelijätaide on. Siitä huolimatta he ovat päätämässä juuri meidän asioista. Tietämättömyyden syvällä tuntemuksella. Ja nimenomaan henkilöstö on teattereiden ainoa voimavara. Johtoportaan pitää" avata ovia ja tasoittaa tietä", jotta taiteilijat voivat täydestä sydämestään ja täydellä ammattitaidolla keskittyä siihen työhön mikä on teatterin tärkein tehtävä: LUODA UUSIA ESITYKSIÄ. Esittää. Olla kriittinen. Tuottaa nautintoa, iloa, itkua, ärtymystä, ajattelemisen aihetta. Kaikkea sitä elämänkirjoa mitä elämään kuuluu. Ja tämä kaikki syntyy vain yhteistyöllä ei vastakkain asettelulla. Johtoporras on alisteinen taiteilijoille. Ei niin kuin nyt!
hannu

Aherrus

Viiko vaaleista ja arkista aherrusta. Kiitos kaikille niille jotka äänestitte minua. 56 ääntä on mielestäni tosi paljon. Se on yli yks ääni/vuosi/mun ikä! Se on paljon se.
Tämä viikko onkin ollut sitten hirmuista hurakkaa; jouduin yht`äkkiä paikkaamaan Suomen Hevoseen. Lassin roolin. Neljässä harjotuksessa piti oppia melkoisesti asioita. Ihmissuhteet, millainen henkilö Lassi on, untertextit(se mitä ei oo kirjoitettu, mutta on olennaista ja jopa tärkeämpää kuin kirjotettu teksti), tulot ja menot, asemat, toiminnot, siihen työryhmään sisälle pääseminen(oli muuten helpointa) ja tietenkin varsinainen kirjoitettu teksti(vuorosanat), joka on sitä kuuluvaa osiota roolissa. Näiden kaikkien yhteen sovittaminen ja sitten vaan yleisön eteen. Ei ois muuten onnistunut ilman työryhmän(näyttelijät, Anneli Juustinen, Jaana Kahra, Mirjami Kukkola, Työväen Näyttämöltä lainassa Riitta Toropainen, Janne Raudaskoski ja minä, kuiskaaja, ÄÄNI, valo,pukijat, tarpeisto, koko talon henkilökunta) mittaamatonta,vilpitöntä ja täydellistä tukea. KIITOS. Ens viikolla vielä neljästi saan olla mukana tässä loistavassa porukassa ja nautin siitä todella.
Kuinka Äkäpussi kesytetään näytelmää harjoitellaan. Ensi-ilta tammikuun loppupuolella. Sen ohjaa Kari Paukkunen ja minulla on kunnia olla hänen assistenttinaan tässä ratkiriemukkaassa esityksessä. Siinähän tämä talvi menee taiteillessa. Sitten viikolla yhdeksän tai yksitoista joudun polvitähystykseen. 34 vuoden taiteilun jälkeen alkaa paikat rapistua ja nyt pitää vähän korjailla että pystyis vielä täyspainoisesti hommia loppuajan tekemään(ennen eläkkeelle lähtöä).
Tämmöstä nyt
hannu

Loppusuora

Nyt alkaa vaalien todellinen kilvoittelu. Olen ollut Rotuaarin vaalikopilla kolmena päivänä peräkkäin kahdeksan tuntia ja olen nähnyt mittavan määrän erilaisia, mielenkiintoisia uhmisiä. Etenkin olen hirmuisen innoissani nuorten ja nuorten aikuisten aktiivisuudesta, uteliaisuudesta näitä vaaleja kohtaan. On keskusteltu, kyselty puolin ja toisin, väitelty positiivisessa hengessä. On oltu samaa mieltä, ja näkemykset ovat olleet vastakkaisia, mutta sitä mieltä olemme kaikki olleet, että nyt on alettava pitämään huolta IHMISISTÄ. On IHMISTEN aika. Olkoon 26.10.2008 IHMISTEN aikakauden ensimmäinen päivä. Pidetään siitä huoli äänestämällä. Vaikka sadetta ja myrskyä ennustetaan sää rintamalla vaalipäiväksi, pidetään huoli että äänestämään mennään. "Sade tuo onnea", vanha Juurussuolainen sanonta, sunnuntain sade ja myrsky tuo tullessan uuden ajan, IHMISTEN ajan.
Perjantaina 24.10. Rotuaarilla Vasemmistoliiton NAISTEN PÄIVÄ. Silloin sinne ihailemaan ja keskustelemaa meidän naisehdokkaiden kanssa, kahvin, pullan ja hienojen ajatusten siivittämänä.
Lauantaina 25.10. klo.12.00 hernerokkaa. Vaalikoju auki aina klo.18.00 asti.
Itse olen Rotuaarilla to. aamuna tunnin 09.45-10.45, pe. klo.14.15-17.00 ja la. klo.09.45-12.00 ja kli.16.15-18.00. Sitten tämä vaalien kenttätyö on tehty. Moikataan vaalien jälkeenkin, nykikää hihasta, asioita viedään eteenpäin!!
hannu

Taide

Tämän aamun Kalevassa on juttu kaupunkien paremmuudesta. "Konsultit" olivat selvitelleet sitä asiaa. Oulu sijoittui erinomaisen huonostosti ihmisläheisyydessä, kuntalaisten huomioon ottamisessa. Asiaa kommentoitiin sanomalla että kaupunkihan käyttää yli 54% budjetistaan SOTE:n, sosiaali-ja terveyshuoltoon. Näin ollen ottaahan kaupunki huomioon asukkaitaan. Niinpä niin. Pitäisi nimen omaan olla huolissan korkeista SOTE:n menoista. Kaupunkilaiset eivät voi hyvin. Kun tuijotetaan vain tilastoja ja barometreja, ei pystytä millään näkemään sitä todellista tilaa, miten kaupunkilaiset voivat. Mitataanko tulosta sillä kuinka paljon ihmisiä käyttää terveyspalveluja, onko se mittari? Päättjät ja virkamiehet ovat auttamattomasti niin kaukana asukkasita, ettei sitä voi edes kuvitella.
Kaupungilla on rahaa ja nyt sitä pitää käyttää ehdottomasti kaupunkilaisten, ihmisten hyväksi. Luodaan mahdollisuuksia, avataan ovia. Päättäjien on kuunneltava ihmisiä ja otettava heidän tarpeensa tosissaan. Kaupungin liikelaitokset tuottavat rahallista voittoa, missä ne rahat on, jotka kerran jo veronsa maksaneet ihmiset ovat liikelaitosten palveluja ostaessaan antaneet kaupungille?
Nyt on valtuuston päätöksen mukaisesti satsattava taiteeseen ja kulttuuriin. Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia(monet tutkimukset sen todistavat). Nyt on aika vapaan kentän, nuorison työttömien ja eläkeläisten. Lasaretinraitin tontinluovutus on ehdottomasti kohdistettava vapaan kentän tarpeisiin. Sitä kautta saadaan työttömät, nuoret ja eläkeläiset aktiiviseen toimintaan heidän omilla ehdoillaan. Nuoriin, nuoriin aikuisiin voi luottaa. Menkää hyvät ihmiset torstaina 16.10. Byströmin talolle(Bysalle) keskustelemaan Lasaretinraitista, taiteesta ja kulttuurista. Siellä on asiantuntioita, kunnallisvaaliehdokkaita. Keskiviikon Kansan Tahdossa on siitä ilmoitus. Lehden saa Rotuaarilta Vasemmistoliiton vaalikopilta. Olen siellä itsekkin tänään klo.14.00-17.00. Sankoin joukoin mukaan, kaikki nuoret ÄÄNESTÄKÄÄ,vain siten päästään vaikuttamaan!!
hannu

Lama

Se on taas tulossa, 20 vuoden sykli, tämä lama. Mutta eihän se ole mikään yllätys, ainakaan minulle. Vapaa "rehellinen" globaali markkinatalous veti ahneudellaan omat markkinansa niin kuiviin että on pakko tuottaa lama. Sitten käytetään tavallisen veronmaksajan rahoja niin älyttömiä summia ettei niitä pysty kukaan ymmärtämään. Kaikki pankit ovat yksityisiä liikelaitoksia jotka tekevät kauppaa rahalla. Nyt taas, kuten -90 luvulla, käytetään verovaroja yksityisten yritysten tukemiseen. Eikö näinollen pitäisi verovaroista tukea vaikeuksiin joutuneita pieniä yksityisiä yrityksiäkin. Tasapuolisuuden nimissä. Rahoitusmarkkinat ovat itse aiheuttaneet tämän tilanteen itselleen, eikö niiden pitäisi itse myös kantaa vastuu aiheuttamastamaan vahingosta? Mutta tämähän kuuluu kapitalismin, uudella nimellä "rehellinen globaali markkinatalous!" toiminta malliin! Muistakaa ihmiset, me olemme aina maksajan asemassa, ja eikös se maksaja sanele ehtoja. Miettikääpä!
No, jokatapauksessa, jos tämä aika alkaa ahdistaa tulkaapa TEATTERIIN saamaan elämyksiä, helpotusta ahdistukseen, kokemaan suurian tunteita, kokemaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Näitä asioitapa ei voi mitatakkaan RAHALLA. Ne jokaisen ihmisen henkilökohtaista omaisuutta ja mittaamattoman arvokasta.
Meillä menee täällä teatterissa Niskavuoren Heta, suosittelen lämpimästi. Meidän "vanhojen partojen" lisäksi mukana on meidän uudet huippulahjakkaat näyttelijät Totu Mönttinen, Outi Caven ja avustajajoukossa oululaisille tuttuja tekijöitä. Ei sovi myöskään unohtaa muusiikkia rakastaville tarkoitettua Keisarin Valssia, Raimo Grönbergin ja Hannu Pelkosen huippusuoritusta Sorsamuunnelmia, kuritonta komediaa (kakara) Vaara, Suomen Hevosta(mm. Raudaskoski), Pudotuspeliä, ja ennenkaikkea MUMMOLA, joka on saavuttanut huippumenestyksen kokoperheen näytelmänä(R.Grönberg, H.Pelkonen, H.Kangas, M.Pietilä ja kohta taiteilijajuhlaansa viettävä Tuula(Tupu) Meisaari). Tulkaa katsomaan!!
Tavataan Rotuaarillakin päivittäin
hannu

Paneeli

Olin eilen 30.9. kaupungintetterin vinttikamarissa Akavan Erityisalojen kuntavaalipaneelissa teemana " unohtuuko kulttuuri Oulussa". Paneelissa mukana Outi Ervasti, (Kok.), Harri Kononen(Vihr.), Minna Kuusisto(Vas.), Kyösti Oikarinen(Kesk.) ja Tommi Saha(Sdp.). Kommentaattoreina(asiantuntioina?) Samu Frsblom, Anja Huotari, Petri Sirviö.
Keskustelusta jäi lyhykäisesti mieleen ettei tässä kaupungissa tunneta taiteen ja kulttuurin kolmannen- vapaan sektorin tarpeita ja vaikutuksia.
Aina kun jotain uuta, tekijöiltä itseltään, lähtevä ajatus syntyy, perustetaan toimikuntia "pohtimaan tilannetta". Asioita johdetaan ylhäältä alas. Nuorille pitää luoda paikkoja ja tilaisuuksia toteuttaa itse tarvitsemiaan asioita. Esimerkkinä Lasaretinraitti, Hupisaaret, Kuusisaari. Jos näihin paikkoihin anettaisiin tilat ja toiminta avustusta ja nuoret, vapaasektori saisi ITSE hallinnoida, rakentaa, päättää mitä siellä tehtäisiin, olisi se kaikkien edun mukaista. Kaupungille edullista. Silloin tulee sitoutumisen tunne, etää tehdään jotain omaa, omien halujen mukaista toimintaa. Ei mistään ylhäältä päin johdettua, asiantuntioiden ajattelemaa toimintaa. Nuoriin voi luottaa sataprosenttisesti.
Oulu käyttää taiteeseen ja kulttuuriin vain 3.3% budjetista. Kun esimerkiksi Pori 5.5%. Nimenomaan Porissa on nuorille, vapaan sektorin tekijöille annettu oma kiinteistö käyttöön jota he hallinnoivat itse. Tästä täytyy Oulun ottaa mallia ja luovuttaa joku nuorten itsensä valitsema paikka käyttöönsä, antaa sille määräraha kunnostusta varten ja vuotuinen käyttömääräraha. Siinä olisi Uusi Kulttuuritalo joka aivan varmasti toimisi. Ja ilman raskasta hallintoa ja byrokratiaa.
Nuorissa, kolmannessa sektorissa, on se kivijalka jonka varaan meidän on rakennettava. Ja heidän toiveidensa ja halujensa mukaan. Eihän taloonkaan ensin rakenneta vesikattoa, vaan perustus. Kun se on kunnossa, on eteenpäin hyvä elää.
Kommennteja ja keskustelua toivoen
hannu 269 Vas.

Alku

Nyt sitä ollaan virallisesti kunnallisvaaliehdokas. Numero on 269. Tilaisuuksia on paljon ennen H-hetkeä. Että kiirettä pitää. Mutta ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Päässä pyörii ajatuksia. Tulee seurattua entistäkin tarkemmin tätä maailmaa ja tätä kaupunkia. Asiahan on niin että täällä Oulussa, kuten varmaan muuallakin, rakennetaan asioita ylhäältä alaspäin. Lisätään pääliköitä ja johtajia. On se hyvin kapea-alaista, ja mielestäni täysin väärin. Kyllä voimavaroja ja edellytyksiä ja mahdollisuuksia pitäisi nimenomaan kohdentaa suorittavaan tasoon, eli sinne missä se työ tehdään. Kuten eräs kirvesmies totesi kysyessäni häneltä että miksi se perustus täytyy olla niin jykevä ja suora? Hän siihen: kun se on vankka ja suora on sen kanssa niin paljon helpompi elää eteenpäin! Siis perusasiat kuntoon, sitten, jos on tarvetta, voimavaroja ylöspäin, kohti pääliköitä ja johtajija. Eihän piippuakaan muurata ylhäältä alaspäin. Paitsi Venäjällä hyvällä suomalaisella laastilla!
Teatterissa esitykset vetävät. Mummolaa käy katsomassa tasapuoliseti lapset ja aikuiset. Mummolaa voi aivan hyvin tulla katsomaan aikuisetkin vaikka ei olisikaan vielö jälkikasvua. Ja mummot ja vaarit, papat ja ukit lapsiensa ja lastenlastensa kanssa tai ihan vaan keskenään muistelemaan menneitä.
hannu

Eteenpäin

Terveppä taas!, pitkästä aikaa!! Viime viikon ensi-ilta ruljanssi on onnellisesti ohi. Positiivinen vastaanotto on ollut. Nyt lämmitellään Niskavuoren Hetaa, jossa on mukana paljon uusia näyttelijöitä:kannattaa tulla tsekkaamaan!
Tämä minun kunnallisvaali juttu on otettu mielestäni pääosin hyvin vastaan. Toki Teatterin sivuilta on poistettu mun blogi linkki, sehän on aivan ymmärrettävää.
On vaan niin paljon asioita että tuntui todella tärkeältä lähteä mukaan kun siihen annettiin mahdollisuus. Toistan varmaan itseäni mutta ihmisläheisyys, yhteisöllisyys, toisista välittäminen, ne ovat tärkeitä asioita. Tämä kaiken mittaaminen rahassa, ei ihmishenkeä voi mitata rahassa, on aivan järkyttävää. Lama kolkuttelee ovella(20 vuoden sykli) ja kohta taas ollaan palkansaajan kukkarolla. Koko ikänsähän sitä on ollut maksumiehen osassa, ja kun vielä huonommat ajat tulee, aina se on palkansaaja joka joutuu maksumieheksi. Kyllä tänäpäivänä jotkut on niin rähmällään rahan edessä jotta siitä on tullut epäjumala. "Älkää kumartako kultaista vasikkaa", sanotaan Suuressa Kirjassa!!! Miten on? ja mitä lukeekaan USA:n dollarissa"in God we trust", Jumalaan me luotamme!!, rahassa!!
No niin. Lauantaina Rotuaarilla puolenpäivän jälkeen, poristaan lisää. Ehdin olla tunteroisen ennen Mummolan esitystä.
Nähdään
hannu

Asiaa

Asia on nyt niin, että olen kunnallisvaali ehdokkaana syksyn vaalissa! Vasemmistoliitto. Tapahtumat vyöryivät niin nopeasti eteenpäin että tässä alkaa vihdoin itsekin tajuta missä on mukana. Joka tapauksessa täysin rinnoin ja mieli kirkkaana. On tapahtunut niin paljon asioita tässä maailmassa ja tässä kaupungissa, että tuntui olevan aika minunkin kantaa korteni kekoon. Kun on unohdettu ihminen, inhimillisyys, lähimmäisyys, rakkaus. Kaikki perusarvot, jotka tekevät tästä elämästä hyvän olla. Nuoret, seniorit, nuoret perheet, lapset ovat se peruskivi jonka varaan meidän on rakennettava. Tämä ei vielä ole mikään vaali julistus, mutta tähän suuntaan. Tarkennan ajatuksiani ajan kanssa.
Tänään on ennakko esitys Mummolasta ja huomenna ensi-ilta. On jo ollut pari yleisöesitystä ja hauskaa on ollut. Tulkaa katsomaan kun muistellaan menneitä!!
hannu

Maanantai

Työ viikko alkaa ja ensi-ilta lähestyy! Pienen näyttämön Mummolasta, 19.9. klo.18.30, tulee toivottavasti erinomainen lasten ja aikuisten esitys. Siinä muistellaan vanhija aikoja (vaikka sanotaankin että: tikulla silimään joka vanahoja muistelee. Vanha Juurussuolainen sanonta!) Hauskaa on ollut ja hauskaa ja yllätyksiä tulee esityksissä olemaan. Käsitellään tässä esityksessä tämänpäivän kiireisiäkin ihmisiä. Ja sehän panee miettimään omaa elämäänsä, virheitä joita on tullut tehtyä; onko ollut tarpeeksi aikaa läheisilleen? Kun vertaa tätä aikaa siihen kiireetömyyteen jossa ennen elettiin, vaikka saatoi olla puutetta jopa ruuastakin, niin toisille ihmisille oli kyllä aikaa. Autettiin, kuuneltiin, käytiin kyläilemässä kutsumatta ja aina oltiin tervetulleita. Oli aikaa. Ihminen ihmiselle. Näitäpä sitä aanailee tässä kiireen, itsekeisyyden, ahneuden ja välipitämättömyyden nykyajassa. Ja Mummolassahan ei ole kiire minnekkään. On rauhaa ja läheisyyttä.
näin tänään
hannu

PYÖRÄ

Polkupyörän korjaaminen, se on varmasti jokaiselle jonkinverran tuttua puuhaa. Jos ei itse tehtynä niin ainakin vierestä seuranneena. Minä olen rassaillut pyöriä ainakin 50 vuotta! Ja sitä tein tänäänkin. Ja hermot oli kireällä. Mutta sitten hermojen leputus lenkillä satiun kävelemää polkupyöräkorjaamon ohitse, jota en ollut ennen havainnut. PYÖRÄ&PAJA Aleksilla, Aleksanterinkatu 16, ihan tässä naapurissa. Mikä palvelu! Pieni mukava yhden miehen Paja. Kilpailukykyiset hinnat. Ja niin tuli vanteet suoriksi, pinnat kireiksi ja vielä varaosia mukaan. Eikä mennyt kauvan. Isoissa pyöräliikkeissä, minusta tuntuu, ei sanota edes päivää jos ei maksa 25€ heti kättelyssä. Hirviää kynimistä. Kait se on tämän ajan henki. Mutta löytyypä vielä inhimillisiä, palvelevia yrittäjiä jotka eivät vain rahasta vaan tekevät työnsä sydämellä. Varmaan hänellekin jää työstään korvaus jolla elää. Ja se asiakkaan tunne että häntä palvellaan. Tuli siitä Pajasta minun ehdoton pyörän korjaamis paikka.
hannu

Tauti

Hirmuinen tauti on iskenyt; FLUNSSA!! Olo on sietämätön mutta taistellen eteenpäin mennään. Jospa tästä vielä selviäisi. Nytpä olisi aikaa miettiä syntyjä syviä jos vaan pää toimisi. Niin, maailmalla tapahtuu kaikenlaista käsittämätöntä; suurvaltiot sanailevat toisiaan, alistavat pienempiään milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Ja meitä pieniä pelottaa. Kun nuo johtajat, maailman johtajat, kaikkein pikkiriikkisimmätin pomojen alut, he tuntevat itsensä kaikkivoipaisiksi, itseriitoisiksi. On heillä varmaan tunne että voivat he tehdä, käskyttää, määrätä, mitä tahansa omien etujensa ajamiseksi. Isot johtajat uhraavat jopa ihmishenkiä saavuttaakseen päämääränsä. Yritysten johtajat pelaavat imisten elämällä voiton ja ahneuden huumassa. Onko ihmisen elämällä, IMISELLÄ, enää mitään arvoa. Kaikki mitataan rahassa. Ei elämää, tunnetta, voi mitata rahassa. Pitäisi muistaa että yritys, liikelaitos, kauppa, bisnes, näiden tärkein ja ainut tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Eivät ne johtajat ajattele työllisyyttä, yhteiskuntaa, ihmisiä tai sosiaalista hyvinvointia. Vain voittoja. Molieren sanoin(noin 1600 luvulla) jokapuolella ympärilläni näen ahneutta, häikäilemätöntä omanedun tavoittelua, petosta ja vääryytä. Kaikkien johtajien ja pikku pomojen pitäisi oppia ymmärtämään syvällisesti Ruotsin Kuninkaan Kaarle XVI Kustaan ajatus, lausahdus; johtajien ei pidä luulla että he ovat saaneet valtaa, vaan tajuta että he ovat saaneet VASTUUTA.
Näin tänään.
hannu

IKÄ

On tässä vierähtänyt aikaa edellisetä kerrasta. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ei saanut Pitkämäki kultaa Pekingistä. Niinpä niin.
Onpa tässä kuitenkin juhlan paikka; huomenna 24.8. tulee taas vuosia täyteen. Sitä on tullut taivallettua tätä elämän jeremiadia melkoinen taival. Jos on ollut huonoja aikoja niin kyllä näin jälkeenpäin katsottuna enimmäkseen hyvää. Ainahan sitä unelmoi paremmasta. Mutta jos on jokseenkin fyysisesti ja henkisesti terve, on työtä josta saa jonkinlaista korvausta, kai sitä tyytyväinen pitäisi olla!? Kun vielä oppisi tuntemaan itsensä ja hyväksymään sen mitä on,se olisi saavutus. Jospa nuo vuodet tuo tuon ymmärryksen. Olisi se syntymäpäivälahja jos tuon ymmärryksen saisi.
hannu

Paluu

Töihin on vihdoinkin palattu, lomalta ja sairaslomalta!? Arjen ilot odottavat ja mukavaa on!! Lisää ajan kanssa.
hannu

Retki

Kesa(tassa key boardissa ei ole aakkosten toiseksiviimeista kirjainta)! Porissa valmistaudutaan jazzeihin, oikein. Nyt Aetsassa(lue oikein). Auto pelaa kuin unelma ja hermot on kurissa. Palaillaan hannu

Ohi

Kuvaukset on ohi. Toivottavasti meni hyvin. Huomenna lähden viikon reissulle ja kirjottelen aina kun pääsen tietsikan ääreen. Nyt on lainassa kannettava täällä kotona. Oma kotikone on varmaankin kunnossa kun palaan! Täytyy lähteä laittamaan auto matkakuntoon, toivottavasti se kestää tulevan hirmurasituksen!!??
Jännitystä elämään
hannu

Kuvaus

Tänään kuvauksissa Kemijärvellä. Aikainen lähtö junalla Oulusta, Kemijärvellä kuliailua,meikki, sovitus, kuvaus ja junalla kotiin.Tämmöstätämä on. Täällä hotellilla on onneksi tietsikka. Kotikone vieläkin rikki. Tämä on tämmönen pikku juttu Taivaan tuliin. No niin, kutsu käy, kuvaukset alkaa. Tulos näkyy sitten joskus.
Lämpöä odotellen
hannu

Rikki

Oma tietsikka on niin RIKKI että sillä ei voi tehdä mitään!! Tämä bloggailu käypi vähän hankalaksi kunnes saan korjattua vanhan tai ostettua uuden. Mistähän sais halvalla hyvän ja varmatoimisen koneen. Vaan siirtysköhän MAC:n käyttäjäksi. Siinäpä pulmaa kerrakseen.
Vesisateisesta kesäsästä täytyy nauttia, harmaat villasukat jalassa ja ristikoita täytellen. Ehe. Käväisin tuossa päivänä muutamana Montan leirintäalueella oulujoen rannalla. On muuten loistopaikka aivan Oulun kupeessa.Joskus nuoruudessa on siellä tullut vietettyä aikaakin. Ja niitä muistojahan sitä tässä iässä...harsomaisia kuvia menneisyydestä!
Oman tietsikan toimivuuden toivossa
hannu

Arki

Juhannus on vietetty ja kesäiseen arkeen palattu. On se mukavaa köllöttelyn jälkeen hommastella. Olin ulkotöissä: ajelin ruohoa Juurussuolla (lausutaan jurssuo). Monta tuntia ulkona, maaseudulla, City Juhannuksen jälkeen, lämpimässä, sateettomassa kesäsäässä. Ja sitten saunaan hellimään paarmojan puremaa, itikoiden syömää, väsynyttä kehoa. Ompa , ompa!
Kylläpä uni maistuu ja taas aamulla voi herätä sateen ropinaan täälä kaupungissa. Mittavia rahapelivoittoja odotellessa kesä jatkuu...
hannu

Seisaus

Se on nyt sitten kesäpäivänseisaus! Eli päivä on pisimmillän tänäkesänä tänään ja vielä huomennakin. Joten täytyy varoa kaatumasta selälleen tai nokalleen. Maapallo se pysähtyy ja pohjoisnapa alkaa siirtyä poispäin aurngosta. Saavatpahan austraalialaiset vielä vähänaikaa kärvistellä omaa talveaan.
Lepposen mukavaa tämä Juhannus. Kävin tuossa aamutuimaan tunnin mittasella sauvakävelylenkillä. Eipä näkynyt juurikaan muita lenkkeilijöitä. Mukavan rauhallinen tämä kaupunki.
Nytpä ei tuu mieleen yhtään Juhannusvitsiä, taikka kevennysä. Tarviiko sitä aina. Tulis vaan kunnon ukonilma. Sais katsella salamointia ja kuunella kunnon jyrinää. Tuolla meren päällä on joku pikku rintama. Täytyy tyytyä siihen. Kunnon Ukkonen, se on hieno ja vaikuttava luonnonilmiö. Lepoa ja rauhaa
hannu

Aatto

Juhannusaatto, kotona köllöttelyä, City Juhannusta vietellen! Pilviä näyttää kertyvän tivaalle. Hyvä on olla sisätiloissa. Aamulla tuli käytyä jo ennen kahdeksaa torilla ja hallissa ostelemassa viimeisiä Juhannustarvikkeita. Nyt vain nautitaan ja kuunellaan sateen ropinaa. Kyllä näinä kahtena päivänä on paras unohtaa jos voi, tämän maailman epäoikeudenmukaisuuden; itsekkyyden, häikäilettömän omanedun tavoittelun, petoksen ja vääryyden. Nautitaan kaikkea ja kaikista mahdollisista asioista mitä vaan mieleen muljahtaa.
Juhannus kysymys: mikä on SKH? No, sehän on Esko Aho joka on myynyt kaikki vokaalinsa! Kylläpä naurattaa!
hannu

Jouten

Kyllä jouten olo on mukavaa! Pitkän ja raskaanvaiherikkaan talven jälkeen on vain mukava olla. Vaikkakin vielä joinain aamuina säpsähtää hereille silmät suitsenrenkaina ja muutaman sekunnin aikana jyskyttää mielessä töihin lähtö!!! Mutta sitten, mellevä joutilaisuuden tunne. Siinä sitä heräilee 5-6 maissa, keittelee kahvit, ihmettelee kesäisen aamun valoa ja rauhaa ja tuoksua ja pääskysiä. Kahvia kuppiin (ehdottomasti lasiseen), Kalevaa lukemaan. Ja kun alkaa ramaseen, ei muuta kun sohvalle aamupäiväunille. Näin meillä, en tiedä yhtään miten muualla.
Lämpimiä ilmoja odotellessa
hannu

Tapaaminen

Käväisin tapaamassa kurssikavereita Helsingissä! On kulunut tarkalleen 30 vuotta kun kurssimme NOD 74-78 "Me Valloitamme Vielä Koko Maailman" (näyttelijä,ohjaaja,dramaturgi) valmistui Teatterikoukusta. Meitä oli paikalla näyttelijöistä Miita Sorvali, Kaija Kangas, Liisa Toivonen, Marjut Toivanen, Johanna Bister, Jarmo Salmi, Raimo Karppinen, Risto Tuorila, ja Minä Ite. Paikalle ei päässyt K.J. Ristolainen ja Matti Sorjonen. Nämä siis näyttelijöistä. Ohjaajista Marjaana Castren, Georg Dolivo, Olli Tola, Henrik Timonen. Dramaturgit Merja Turunen ja Jukka Asikainen. Toivottavasti muistin kaikki!! Kaikki kuitenkin ovat elossa ja voivat viriilisti. Meillä oli mielekiintoinen muistelohetki. Eikä ihmiset ole juurikaan muuttuneet. Toivottavasti seuraavan kerran tapaamme täällä Oulussa. Onhan täällä Oulun kaupungin Teatteissa töissä meistä neljä; Toivonen, Tuorila, Ristolainen ja Hannu Kangas. Tulipa esille jotta tehtäisiin joskus tänne koko kurssin yhteinen esitys!!
Tämä tapahtui lauantaina 7.6. Käpylässä ravintola Nyyrikissä. Tulipahan ajeltua reiliu 1200km la.-su. välisenä aikana. Maa ja Matkustaminen, se avartaa!!

Tervetuloa!

Hienoa kun löysit tämän blogin!